On se uskomatonta, miten rakkauden ja vihan tuntemukset ovat niin lähellä toisiaan. Miten sinulle rakas ihminen saa sinussa aikaan hetkessä molempia tunteita? Viikko on vierähtänyt eroilmoituksesta kuin sumussa...tuntuu muuten tosi pitkältä ajalta.... viikkoon on mahtunut tunteiden kaikki skaalat....järkytys, ikävä, viha, itseinho, sääli, rakkaus, kaipaus, yksinäisyys, ärsytys... Toivoa en enää uskalla ajatella, nekin rippeet on lytätty. Onko tuo tosiaankin se sama ihminen, joka vannoi 12 vuotta sitten, että  me ei koskaan erota? Mitä meille on tapahtunut?Tapahtuuko tämä oikeasti meille?Ehkä tämä onkin unta?

Kiitos Saara Aalto ja Voice of Finland....puit sanoiksi tämän hetkiset tunteeni;))
Todellakin ihminen voi tulla sairaaksi siitä, että rakastaa niin paljon.
Ja varsinkin kun tajuaa, että se kaikki yhteinen elämä on takana päin....eikä mitään enää ole tehtävissä.
En ole koskaan ollut päiväkirjatyyppiä....mutta nyt ahdistus on purettava johonkin.
Kuinka avioerosta siis selviää?Ja siitä tuskasta, kun joudut vastaamaan pienen lapsen kysymykseen: "Suruttaako sinua sitten kun minä olen isin luona ja sinä olet yksin?"
Ei voi kun ihmetellä tätä elämän kulkua...onneksi kukaan ei tiedä huomisesta!